Vahvistava nokkonen!

Tuo kaikkien tuntema vihulainen,
jonka poltteen varmasti jokainen on kokenut ihollaan!

Tämä tunnettu kasvi kasvaa runsaana ja villinä Suomen luonnossa ja on mahdollisesti monikäyttöisin luonnonkasvimme, vaikka ulospäin se ei paljon salattuja voimiaan näytä.

Suomessa tunnetaan kaksi nokkoslajia: nokkonen (Urtica dioica) sekä rautanokkonen (Urtica urens).
Nämä kaksi eroavat siten, että rautanokkonen polttaa ärhäkämmin kuin tutumpi sekä yleisempi nokkonen. Rautanokkosella on myös tylpemmät sekä lyhyemmät lehdet ja se esiintyy usein vanhojen talojen pihoissa.

Kuva: Nokkonen 

 

Nokkonen on profiililtaan vahvistava sekä varsinainen terveyden tukipilari.
Sitä käytetäänkin usein ennakoivasti kehoa ja mieltä vahvistamaan.
Nokkosella on myös verensokeria alentava ja verenpainetta tasaava vaikutus. Sillä voidaan hoitaa ruuansulatuksellisia vaivoja ja tukea virtsateiden toimintaa. Se vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja verenkiertoa sekä puhdistaa verta. Nokkosen sanotaan rauhoittavan keskushermostoa ja sitä myöden auttavan myös kipuihin.
Sen käytöstä siitepölyallergioiden hoidossa on paljon positiivisia kokemuksia. Tällöin nokkosen käyttö kuuriluontoisesti kannattaa aloittaa jo aikaisin keväällä.

Tämä kasvi loistaa myös ulkoisessa käytössä. Se auttaa vahvistamaan hiuksia ja estää hilseilyä ja tästä syystä tämä monipuolinen kasvi löytyy meidän nokkosshampoosta, vieläpä kolmessa eri muodossa!
Se vahvistaa myös kynsien kasvua ja hoitaa ihottumia, aknea
ja muutoin haastavaa ihoa.

Nokkonen sisältää runsaasti rautaa, kalsiumia, magnesiumia, C-vitamiinia, karoteenia, piitä, magnaania ja proteiinia.
 Se lisää testosteronin tuotantoa, etenkin sen siemenet. Nokkosen siemenissä sanotaan olevan kaikki ihmiselle välttämättömät rasvahapot, aikamoista! Siemenet parantavat myös suoritus- ja stressinsietokykyä
sekä virkistävät muistia.

Poltinkarvojen ontoissa putkissa on muurahaishapon kaltaista nestettä, joka polttaa ihoa karvan katketessa. Tätä hyödynnetään vanhan kansan perinteisessä nokkospiiskauksessa. Se virkistää kehoa ja moni on saanut siitä apua mm. reumaattisiin kipuihin.

Suoraan pelkällä nokkosvihdalla ei sentään kannata alkaa vihtoa, vaan muutaman nokkosen voi niputtaa vihdaksi perinteisten koivunoksien tai vaikkapa mesiangervon kanssa. Kasto kuumaan veteen vie terävimmän poltteen.    

    

Kuva: mesiangervo-nokkosvihta

 

Alun perin nokkosta on käytetty kuitukasvina. Siitä saatava kuitu on vahvaa ja antibakteerista, joten se soveltuu etenkin kylpyhuonetekstiileihin. Nokkonen luonnonkuituna on hengittävä sekä huokoinen ja sen kosteudenkestokyky on muita luonnonkuituja parempi. Tutkimuksissa nokkoskuidusta valmistettujen tuotteiden käytöstä on todettu olevan myös funktionaalisia vaikutuksia. Nokkosta onkin kutsuttu Pohjolan silkiksi ja se on ollut todella arvostettu kuitukasvi 1800-luvun alkuun, kunnes edullinen puuvilla tuli ja vei markkinat nokkoselta. Me olemme hyödyntäneet nokkoskuitua käsityönä valmistetussa saippuapussissa, joka on valmistettu 100 % nokkoslangasta.

  

Nokkonen on pinaatin tapaan monipuolisesti käytettävissä ruoanvalmistuksessa.
Kuivattaessa sitä ei tarvitse ryöpätä, mutta jos käytät tuoreena tai pakastat, suosittelemme keittämään pienen hetken, sen sisältämän nitriitin vuoksi. Kuumaan veteen kasto myös pysäyttää kasvin entsyymitoiminnan ja säilyy näin paremmin pakkasessa. Kuivattuna siitä voi tehdä siitä mm. nokkosjauhetta, jota voit lisätä melkein minkä vaan arkiruoan joukkoon tuomaan ravinnepitoisuutta.

Tuoreesta tai pakastetusta nokkosesta voi valmistaa vallan maistuvia ruokia, kuten esim. nokkosmuhennos, -muusi tai kaikkien tuntemat nokkosletut.

Kuva: Nokkoslettu 

Nokkosesta syntyy helposti kesäinen kastike uusille perunoille tai kalan kaveriksi.

Nokkoskastike:
 2 dl Pihalta nättiä nokkosta, joko versoja tai ehjiä lehtiä
kevätsipulia maun mukaan
1 rkl voita
2 dl kermaa

Himalajan suolaa tai muuta laadukasta suolaa maun mukaan.

Kiehauta nokkoset nopeasti vedessä. Purista liika neste niistä pois ja leikkaa pienemmäksi. Laita pannulle voita ja pilkotut kevätsipulit sekä nokkonen, freesaa hetki. Kaada joukkoon kerma ja keittele kastike kasaan.

Mausta suolalla, tarkista maku.

Kuva: nokkosen keruuta, suosi paperipussia

 

Nokkosta kerätessä on syytä kiinnittää huomiota keruupaikkaan. Nokkonen imee maaperästä runsaasti nitriittiä, joten sitä ei kannata kerätä lantakasojen tai käymälöiden läheltä.
Ruuaksi nokkonen kerätään ennen kukintaa, mieluusti aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan.

Keruu voidaan aloittaa versojen ollessa 10–15 cm ja keruuta voidaan jatkaa myöhälle syksyyn.
Nokkonen kuuluu laidunnettaviin kasveihin, joten se voidaan vetää matalaksi esim. viikatteella, jolloin se antaa taas uusia versoja. Myös ehjiä lehtiä ja hyvännäköisiä latvoja voidaan kerätä pitkin kesää.

Nokkosen siemenet kerätään loppukesästä/ alkusyksystä siementen ollessa kypsiä. Siementen keruussa helppo tapa on kerätä nippu nokkosia ja ripustaa ne väärinpäin roikkumaan esim. saunaan. Alle kannattaa laittaa vaikka leivinpaperia, jolloin nokkonen kuivuessaan tiputtaa siemenet paperille helposti kerättäväksi.

Käyttö:
Nokkosta voi kuivata ja käyttää jauheena/rouheena. Se on myös hyvä lisä viherjauheeseen.
Maukkainta käyttö on tuoreena, mutta ryöppäyksen kautta pakastaminen tarjoaa mahdollisuuden käyttää nokkosta tuoreen tapaan pitkin talvea.
Nokkosta voi nauttia myös haudukkeena teen tapaan. Haudukkeena sitä voi käyttää myös ulkoisesti esim. ihottumaan.
Ryöppäysvedellä voi huuhdella tummat hiukset, se vahvistaa ja saattaa syventää hiuksen omaa sävyä.
Nokkosen siemeniä voi ripotella esim. leivän päälle, puuroon, bowliin
tai ihan vaan smoothieen.
Siemenistä tehty tinktuura antaa kuuriluontoisesti poweria,
silloin kun sitä tarvitsee. 

Varo:
Mikäli kärsit munuaisten/sydämen vajaatoiminnasta tai olet raskaana, käytä nokkosta harkiten.
Liiallinen käyttö voi vaikuttaa myös lääkityksiin.

Nokkosen voi sekoittaa mm. valkopeippiin ja ne usein kasvavatkin rintarinnan. Toisin kuin nokkosella, valkopeipillä ei ole poltinkarvoja ja sillä on valkeat kukat. Myös lehtopähkämö muistuttaa nokkosta, mutta poltinkarvoja ei silläkään ole. Sen kukat ovat punaiset ja lehdistä jää käteen epämiellyttävä haju.

Kumpikaan ei ole myrkyllinen, mutta on hyvä muistutus siitä, että on tärkeää tietää ja tunnistaa mitä kerää!

Jenni ja Hanna